— Ja minä tuon, lausui peikko.
— Ja nyt puristamaani
Puristettiin, ja Matin kivi meni aivan mäsäksi, mutta peikon kivi ei yrittänytkään.
— Mikäs tässä on? arveli peikko nolostuneena ja katsellen ihmetellen
Matin kivien jätteitä.
— Siinä on se, että yksi on kivillä koko, vaan on voimilla väli.
Sitten ehdotti peikko kiven heittoa. — Siinä sinä et ainakaan voita, kehäsi hän.
Mutta Matti oli tätäkin tapausta varten varannut varat ja ajatteli toisin.
— Käydään vain ja valitaan kivet, sanoi hän.
Ja samassa otti hän pyöreän, linnannäköisen kiven maasta ja pisti sen taskuun.
— Miksi sinä sen taskuun pistät? kysyi peikko.