Matilta ei kuuman puuron syönti käynyt niin hyvin ja muutenkaan hän ei ollut niin vahva syömämies. Mutta hän keksi keinon. Lusikoidessaan syötäväänsä pistälti hän sitä salaa joka toisen lusikallisen parran alatse poveensa, mekkonsa alle. Niin pysyi hän tasalla. Puuro hupeni huimaavasti hänenkin kattilastaan. Lopuksi peikko väsyi, mutta Matti ei osottanut oireitakaan siihen, hän jatkoi vain samassa nopeassa tahdissa kuin alkaessa. Peikko jo jätti syöntinsä, mutta Matti ei, hänen lusikkansa vain kävi. Ja loppujen loppu oli, että Matti tuli syöneeksi lähes puolta enemmän puuroa kuin peikko.
Kun Matti voitti tässäkin kilpailussa ilmoitti peikko, ettei hän enää koskaan rupea kilpailemaan Matin kera, ei missään asiassa, ja niin oli tämä viimeinen kilpailukerta heidän välillään.
Matti peikon renkinä.
Kilpailut lakkasivat, mutta nyi rupesi peikko houkuttelemaan Mattia rengikseen. Hän oli nähnyt Matin niin taitavaksi ja keinokkaaksi mieheksi, niin kaikesta selviytyväksi — juuri sellaiseksi, jonkalaisen hän halusi palvelukseensa. Sentähden hän häntä houkutteli.
Matti antoi houkutella, mutta ei tahtonut mitenkään suostua. Mitäs hän, peikon rengiksi! Mutta sitten pisti hänen päähänsä: mitäs jos sittenkin olisi ruveta — eräällä ehdolla… Ja hän päätti ruveta peikon rengiksi eräällä ehdolla. Meni tämän luo ja sanoi: Peikko, jos et isäntänä ollessasi koskaan suutu, niin rupean rengiksesi!
Peikko ihastui tästä ikihyväksi ja lausui:
— No, johan minä arvasin, että sinä suostut. Sinä olet semmoinen mies. Ja juuri sellaisilla ehdoilla kuin itsekin ajattelin! Suuttuisinko, minäkö suuttuisin? Ei, en koskaan, ennen rengit suuttuvat, minä en koskaan. Ja kun sinäkään et suutu, on kaikki hyvin!
— No mitä tässä sitten saisi ensitöiksi tehdä, kysyi Matti rengiksi ryhdyttyään.
— No jospa menisit, ja toisit kuorman rankoja pihaan, lausui isäntä hetken mietittyään. Mutta, Matti, meillä on se paha epäkohta, että meidän puunhakijamme täytyy tuoda kuormansa samasta veräjänaukosta pihaan, mistä meidän metsäkoiramme tulee pihaan, jatkoi hän opastukseksi. Sen portin eteen hevonenkin johtaa.
— No, ei mitään, kyllä selvitään. Olihan puhe, ettei suututa.