— No, Matti, mitä sinä olet taas tehnyt, vanhan nimikkokissani pieniksi palasiksi palotellut?
— Ka, enhän minä mistä nähnyt, kun työ piti tehdä ummessa silmin. Oisi siinä saattanut mennä paloiksi vaikka isäntä itse. Ja toisekseen, meillähän oli puhe, ettei suututa koskaan.
Ei siinä auttanut isännän muu kuin taas leppyä ja jättää asia silleen.
— Entä mitäs työtä minä nyt saan?
— No nyt minä lähden tästä perheineni kylille, niin että jos sinä sillä aikaa siivoisit, puhdistaisit ja kuivaisit tuon koirani ja punaisit sitten kaikki ulkorakennukseni. Mutta tee, niinkuin käskin.
— Kyllä, kaikki täytän.
Peikko lähti perheineen kylille ja Matti kävi töihinsä.
Hän otti ja tappoi koiran, siivosi ja puhdisti sen ja pani aitan seinälle kuivamaan. Sitten pisti hän tulen kaikkien ulkorakennusten alle ja antoi niiden palaa ja punertua.
Peikko tuli kotiin tulipalon vielä vallitessa. Nähtyään asianlaidan hyökkäsi hän raivoisana Matin luo ja kysyä jyristi:
— Mitä sinä teet, mitä tuo merkitsee? Miksi poltat ulkohuoneitani?