Kerran oli peikko häissä. Hän söi ja joi siellä niinkuin peikko konsanaan, monen miehen edestä. Häätalon väki jo rupesi katsomaan kierosti häneen, pelkäämään, että hän syö kaikki talon varukset. Muukin hääväki jo tahtoi päästä hänestä.
Mutta mitenkä hänestä päästäisiin, siinä kysymys. Peikko on peikko, siitä ei vähällä pääse. Pahalla ei ollenkaan, hyvällä tuskin myöskään.
Onneksi sattui hän pöytäpuheina kertomaan, että hän ei pelkää mitään, mutta kyllä käärmeitä. Niitä ja niiden sohinaa hän ei mitenkään siedä. Ne ovat viimeisiä eläviä. Näin juhlainnossa hän ei ehkä niitäkään pelkäisi, mutta kyllä muulloin. Näin hän puheli.
Silloin kannettiin äkkiä pihalta kimppu märkiä pajunvesoja tuvan uuniin ja pistettiin niihin tuli. Ne syttyivät hyvin hitaasti, mutta kun ne pääsivät paloon, paloivat ne kovasti ja kiihkeästi. Ja palaessaan ne pitävät pahaa sohinaa ja rätinää.
Peikko oli parhaassa juonnin innossa, kohotteli haarikkaansa, keikutti ruumistaan ja remusi pöydän päässä kuin pahamies konsanaan. Yhtäkkiä kuuli hän tuon pajunvesojen synnyttämän sohinan ja rätinän tuvan ovipuolelta. — Mikä se, höristi hän korviaan, mikä sohina ja rätinä se?
— Ei suinkaan se mikään ole, arveli hääväki. Ei suinkaan se liene käärmeiden sohina, eihän käärmeitä olisi mistä tupaan tullut.
— Ei suinkaan, mistäs niitä tänne pirttiin, myönsi peikko, mutta yhtäkaikki hänestä tuntui pahalta. Ei maistanut enää oikein rieska ja viina. Hän oli levoton ja katseli pelonalaisena ympärilleen.
Yhtäkkiä sohina uunissa yltyi kovaksi paukkeeksi. Silloin peikko ei kestänyt enää paikoillaan, vaan nousi pystyyn pöydän päässä ja rupesi levottomasti silmäilemään ympärilleen. Ja kun joku paju uunissa yhtäkkiä päästi pitkän pihisevän vihellyksen, silloin hän ei enää siekaillut tuvassa, vaan lähti kiireen kautta pötkimään pois sieltä. Ja hääväki pääsi rauhaan.
Peikko yöllisellä tarkastusretkellä.
[Tämänsisältöinen satu on jo painettuna tämän satusarjan ensi osassa ("Vanhan miehen kertomus"), mutta kun satu paremmin kuuluu tähän yhteyteen, sovitetaan se tähän osaan, ja uuden painoksen mahdollisesti ilmestyessä poistetaan se ensi osasta.]