Eipä peikkoa haluttanut toista kertaa polttaa tupakkaa.
Peikko tahtoi oppia soittamaan,
Peikko kulki kerran erään riihen ohi, josta kuuli soittoa. Hän meni riihen ovelle, näki siellä miehen soittavan kannelta, sanoi:
— Ah, kuinka kauniisti soitat! Etkö minuakin opettaisi soittamaan?
— Eipä sinusta tule soittajaa, kun sinulla on niin väärät sormet.
— Ka, eikö niitä saisi suoriksi? Etkö sinä voisi niitä ojentaa?
Ojenna, veikkonen!
— No, jos oisi ojentaa. Tulehan tänne!
Peikko tuli riiheen ja mies halkaisi kirveellä erään pölkynpään, pisti kiilan halkeamaan ja sanoi peikolle:
— Pistähän nyt sormesi tuonne kiilan alapuolelle, niin nähdään, oikenevatko.
Peikko pisti. Silloin vetäsi mies kiilan pois halkeamasta. Halkeama vetäytyi kiinni ja sormet jäivät väliin.