— Voi, voi, huusi peikko.
— Elä, veikkonen, voivota, opit paremmin soittamaan, lohdutti mies.
— Kyllä minä näytän sinulle soittamisen, äkäytyi peikko ja hyökkäsi miestä kohden. Mutta mies loikkasi pois tieltä lähitaloon. Peikko arveli mennä sinnekin, mutta katsoi sitten parhaaksi kääntyä kotipihoille päin, jossa pölkky hänen sormistaan irrotettiin.
Peikko käy kummituslinnassa.
Kerran peikko tapasi miehen, joka kysyi, onko peikko käynyt koskaan kummituslinnassa.
— En, vastasi peikko.
— No, eikö lähdetä katsomaan. Olisi se hauska nähdä. Etenkin eräs salainen kuilunsuu sen pohjalla.
— No, mennään vain katsomaan.
Mentiin sitä hauskaa kummituslinnaa katsomaan. Tultiin maanalaiseen luolaan ja ruvettiin siellä, pimeässä ja louhuisessa sokkelossa, liikuskelemaan. Mies opasti kompastelevaa peikkoa.
Tultiin vihdoin sille salaiselle kuilunsuulle. Mies sanoi: tässä se on, Pitää olla varovainen siihen kurkistaessa. Jos kurkistaa siihen, näkee sen pohjalta valoa ja kultaa ja muuta hyvää.