Niin pääsi torppari pahasta voudistaan ja pahamies tuli kerran tehneeksi hyvääkin.
Muurahainen, paimen, hämähäkki ja Jumala.
Kerran muurahainen puri paimenta ja paimen tästä pahastuneena pisti kepin muurahaisen pesään. Tästä suuttuneena päätti muurahainen kannella paimenesta Jumalalle. Mutta minkä hän ottaisi kantelun aiheeksi, sillä jos hän kertoisi asian niinkuin se oli, ei paimen joutuisi syyhyn. Hän tarkasteli paimenen syöntiä ja kun hän näki, että tämä syödessään pudotteli muruja maahan, päätti hän tehdä siitä aiheen.
Hän meni Jumalan luo ja selitti hänelle, että paimen syödessään pudotteli muruja maahan.
Jumala kuunteli ilmotusta, mutta sanoi sitten:
— Kyllähän sinä, muurahainen, asian niin kerrot, mutta onko sinulla tähän todistajia.
Muurahaisella ei ollut sillä kertaa todistajia ja hän lähti niitä hakemaan.
Hän tuli hämähäkin luo ja sanoi:
— Sinähän tiedät paimenten syödessään pudottelevan muruja maahan, tule todistamaan Jumalalle siitä.
— Tiedän kyllä, voin tullakin.