— Ahaa, jopa vastasitkin väärin, lausui kuningas, — maitopa onkin valkeampi kuin päivä. Kaadappas maitoa lattialle sen paikan viereen, mihin päivä paistaa, niin huomaat, kumpi on valkeampi. Se on maito. Ja sentähden saat astua vankikoppiin!
Poika ei voinut siinä hetkessä todistaa väitettään oikeaksi ja sai sentähden käydä vankikoppiin. Mutta sinne jouduttuaan rupesi hän miettimään, miten hän pulmasta selviäisi. Ja pian keksikin hän keinon siihen. Hän asetti hänelle evääksi annetun maitoastian vankikopin oven eteen, kynnyksen alle, ja jäi sitten odottelemaan kuninkaan tuloa sinne. Kuningas tulikin sinne aamulla, ja vaikka koppi olikin jo valoisa, astui hän ensiksi oven eteen asetettuun maitoastiaan, josta roiskahti maitoa ei ainoastaan lattialle vaan kuninkaan vaatteillekin.
— Mikäs siinä, kysyi kuningas hämmästyen.
— Siinä sattui olemaan maitoastia. Kuningas väitti, että maito on päivää valkeampi, mutta nyt huomaakin hän ennemmin päivänvalon kuin maidon. Kumpi siis on kiistan voittanut?
— Sinä, vastasi kuningas, myöntäen itsensä olleen väärässä, — ja niinpä olet tästä rangaistuksesta vapaa. Mutta jotta sinä pääsisit täysin vapaaksi ja saavuttaisit kaiken suosioni, niin teepäs minulle seuraava teko: Tule linnaani sellaisella ajalla, joka ei ole yö eikä päivä, tule tietä, joka ei ole tietä eikä tien viertä, tule niin, ettet tule hevosella etkä jalan, ja kun perille pääset, niin ole linnassani niin, ettet ole sisällä etkä ulkona.
— No, täytyy koettaa, sanoi poika ja lähti pois kopista.
Kun sitten tuli seuraava aamu lähti hän liikkeelle aamuhämyssä, kun vielä oli yö, mutta jo samalla aamukin, ja kulki kuninkaan linnaan nelinkontin tienvieristä ojaa myöten. Perille tultuaan asettui hän seisomaan linnan ovelle sillä tavoin, että toinen jalka oli sisäpuolella ja toinen ulkopuolella.
Kun kuningas tuli tutkimaan hänen saapumistapaansa, niin selittivät linnanvahdit, että poika oli saapunut linnaan aamuhämyssä, jolloin ei ole yö eikä aamu, nelinkontin, siis ei hevosin eikä jalkasin, ojanpohjaa myöten, siis ei teitse eikä tienviertä, ja perillä oli hän asettunut seisomaan linnan ovelle, niin että toinen jalka oli sisäpuolella ja toinen ulkopuolella.
Silloin kuningas ei enää epäillyt pojan viisautta ja hän päästi hänet täydellisesti vapaaksi ja antoi hänelle palkkioksi kauniin kartanon, tyttärensä ja puolen valtakuntaa.
Piispa, pappi ja talonpoika.