Matti arveli ensin, että jopa se sarvipää taisi tosiaan saattaa hänet pulaan, mutta sitten hän yht'äkkiä heittäytyi ojan yli nelinkontin, jättäen jalkansa toisella puolelle ja asettaen kätensä toiselle puolelle, ja sanoi:
— Kas, tässä, ole hyvä ja astu yli. Tämä silta ei ole rakennettu puusta eikä kivestä eikä raudasta. Astu yli!
Peikon ei auttanut muu kuin myöntää että Matti oli tehtävänsä täyttänyt, ja käyden pitkästi katsomaan häneen sanoi hänelle:
— Kyllä sinä, Matti, sentään olet aika viisas mies!
Peikko asettaa Matin raha-aittansa oven vartijaksi.
Kerran suori peikko häihin. Hän oli juuri koonnut raha-aittaansa suuret määrät rikkauksia ja häntä huolestutti hieman jättää talo yksin, aitta vartioimatta. Sitäpaitsi suunnitteli hän uutta juonta Matille, jota hän ei jättänyt mielestään. Hän tahtoi saada Matin jäämään pois häistä, sen kesteistä ja riemuista.
Hän kutsui Matin luokseen ja sanoi hänelle:
— Kuule, Matti, etkö tahtoisi joskus olla suurien rahakirstujen vartija, seistä täyden raha-aitan ovella?
— Voi, veikkonen, hyvin mielelläni. Kunpa semmoisia raha-aittoja olisi!
— No lupaatko todella ruveta sellaisen aitan vartijaksi?