— Luvannet minulle toisen lapsesi, niin kohta ovat nämä rojut kultakankaina.
— Koskapa minulle lapsia tulee, arveli tyttö, mutta suostui taas ukon ehtoon. Kun se oli tehty, oli kohta huone täynnä kummallisia kutojia ja kangaspuita, ja tuokiossa olivat heinät ja ruumenet kultakankaina.
Aamulla näki kuningas taaskin ehdon täytetyksi. Vaan ei hän vieläkään tyytynyt. Hän asetti vielä kolmannen tehtävän:
— Tuon sinulle kasan halkoja ja puupaloja, ja aamuksi ne on saatava huonekaluiksi, kultaisiksi sängyiksi ja pöydiksi!
Taas tapahtui samaa ja kun tyttö oli suostunut ukon ehtoon kolmannesta lapsesta, niin pian oli koppi täynnä kummallisia puuseppiä ja puuseppälaitoksia, ja yhtä nopeasti oli kuninkaan asettama työ suoritettu.
— No, kun nyt olet täyttänyt ehtoni, sanoi kuningas aamulla tytön koppiin tultuaan, — olen päättänyt ottaa sinut morsiamekseni. Isäsi otan ylimmäksi hovimiehekseni.
Tyttö ilahtui, eikä hän voinut muuta kuin riemuisena lähteä kuninkaan mukaan.
No, eletään, ollaan kuninkaan linnassa, kaunis myllärin tytär kuninkaan puolisona ja mylläri kuninkaan ylimpänä hovimiehenä, niin jo kuningas saa perhettä — kokonaista kolme lasta kuninkaan puolisolle syntyy.
Silloin eräänä yönä ilmestyy se salaperäinen ukko kuninkaan puolison eteen ja sanoo:
— No nyt, — nyt olisi ne lupaukset täytettävä! Annapas lapsesi!