— Sen varsin valehtelet, sanoi metsästäjä suuttuen ja jalkaa polkaisten. — Tiedä, että olen tämän valtakunnan kuningas, enkä salli valtapiirissäni turhan puhumista! Sanon siis sinulle: Tule aamulla tyttärinesi linnaani, ja jos ei tyttäresi siellä voi täyttää asettamiani ehtoja, niin otan sekä hänet että sinut hengiltä, mutta jos hän voi ne täyttää, niin — sittenpähän nähdään!
Mylläriparka aivan tyrmistyi tuon sanan kuultuaan, ja vielä enemmän kauhistui tytär; mutta eihän siinä auttanut, sanaa oli toteltava. Aamulla oli heidän molempain mentävä kuninkaan linnaan. He menivätkin.
Siellä kuningas heti pistätti myllärin toiseen vankikoppiin, tyttären toiseen, toi viimemainitulle kasan olkia koppiin ja sanoi:
— Nämä olet on sinun huomenaamuksi kehrättävä kultalangoiksi!
Tyttö pillahti itkemään, sillä eihän hän mitenkään voinut sellaista töitä tehdä. Itki, itki siellä kopissa, kollotteli puoleen yöhön. Vihdoin aukee kopin lattiasta luukku ja siitä kohoaa vanha ukko koppiin. Sanoo tytölle:
— Itket. Elä itke! Luvannet minulle ensimäisen lapsen, mikä sinulle syntyy, niin autan sinua, kehrään nämä olet kultalangoiksi.
— Koskapa minulle lapsi syntyy, arveli tyttö itsekseen ja suostui ukon ehtoon. Samassa huone täyttyi omituisen näköisellä naisväellä, joilla oli suuret kuontalot käsissä, ja kohta olivat olet kultalankoina.
Aamulla kun kuningas tuli koppiin, oli ehto täytetty. Hän hämmästyi, mutta ei suinkaan tyytynyt siihen, vaan asetti vielä toisen ehdon ja sanoi:
— Toimitan sinulle kopin täyteen heiniä ja ruumenia, ja aamulla on niiden oltava kultakankaina.
Tyttö pillahti taas itkemään ja itkeä uikutteli puoleen yöhön. Silloin avautui taas luukku lattiasta ja vanha ukko nousi siitä.