— Vai niin, vai niin hyvin kylvetti, virkkaa eukkonen ja panee tytön seuraavaan työhön: porsaita puhdistamaan. Tämä työ tulee tehdyksi samalla tavalla kuin ensimäinen. Akan tytär oli porsaat aivan jokeen hukuttaa ja senjälkeen heitä vain jalalla potki ja ajoi pihaan korennon kera. Samoin teki hän kolmannenkin työn.
— No, nyt olet palveluksestani vapaa, sanoi akkanen tytölle, kun työt oli tehty, ja antoi hänellekin palkaksi kaksi lipasta, kuitenkin hiukan suurempaa. Ja niitä antaessa sanoi: Näitä elä avaa ennen kuin kotona, ja parempi on, jos avaat ne jossakin ulkosuojassa.
Tyttönen kun tuli kotiin, niin pyysi hän äitiään riiheen tai johonkin muuhun loitompaan ulkosuojaan, jotta tulisi sekä käsky noudatetuksi että muiden katseet vältetyksi.
He menivät riiheen, joka oli täynnä ahosta ja ruumenia.
Täällä kun lippaat avattiin niin tuiskahti toisesta tulta ja toisesta tervaa ja pianhan ne sytyttivät riihen sekä polttivat vielä heidätkin sinne. Ei löytynyt heistä luun siruakaan.
Siten pääsivät ukko ja ukon tytär pahoista Syöjättäristä ja saivat talon kahden asuttavaksi.
Myllärin tytär.
Olipa eräällä myllärillä kaunis tytär ja mylläri, joka oli iloinen ja hauska mies, kehueli tytärtään ei ainoastaan kauniiksi, vaan vielä taitavaksi ja kaikinpuolin merkilliseksi.
Niinpä kerran, kun eräs metsästäjä sattui osumaan hänen mökilleen ja näki hänen pöydällään kullatun maljan ja kysyi, mistä mylläri oli sen saanut, niin keikahti tämä keveästi lattialle ja laulahti tyttärestään:
— Senkö mistä olen saanut! Tyttäreni sen on tehnyt! Minulla, veikkonen, on semmoinen tytär, että se kun mihin koskee, niin se heti paikalla kullaksi muuttuu!