Akan tytär kun joutui veden alle, niin hänenkin eteensä avautuivat samanlaiset kauniit maailmat kuin ukon tyttären: sama metsämaisema ja leveä tie ja sama talo eteen kohosi.
Hän astui tuohon taloon. Täällä ystävällisen näköinen leskiakkanen taas vastassa ja kysyy häneltä:
— Kenen tyttönen olet?
— Kenenkö? Mitä se sinuun kuuluu! En tullut sitä varten, vaan kysymään, onko sinulla mitä työtä.
Näin ärjähtää tyttö vastaukseksi.
— Ka, onhan minulla työtä, on, vaan mitä työtä sinä oikein tehnet ja tahtonet? vastaa tapaelee hämmästyneenä akkanen.
— Mitä tahansa! Mitä vain annat!
— No, mene, lämmitä kyly ja kylvetä siellä sisiliskoni!
— Hoh, mokomaa työtä, vai sellaista! No, mitäpä siitä! Näin vastaa akan tytär ja menee saunaa lämmittämään. Mutta sen hän lämmittää kovin savuiseksi ja katkuiseksi, eikä sitä puhdista eikä vesiä kunnolla kuumenna, kuten ukon tytär. Sitten kun hän rupeaa kylvettämään saunotettaviaan, niin vain sieltä täältä niitä siipoo ja puhdistellessa on heiltä aivan jalat katkoa, niin heitä tempoo ja ruhjoo. Eikä suinkaan heitä kuivaile.
Kun leskiakkanen kylyn jälkeen kysyy sisiliskoiltaan kylvetyksen laatua niin nämä yhdestä suusta valittavat, että he olivat aivan kuolla kylvettäjän käsiin.