No, tyttö lähti porsaita uittelemaan ja hyvin senkin suoritti: uitteli, sen jälkeen possut varovaisesti pesi ja puhdisti ja pyyhkeillä huolitellen kuivasi.

— No kuinka uitti? kysyi leskiakkanen taas pestäviltä.

— Hyvin, ylen hyvin uitti, varovaisesti pesi ja puhdisti ja pyyhkeillä huolitellen kuivasi ja hoivaeli, kehuivat porsaat.

— Hyvä on, mene nyt läävään, pesemään ja puhdistamaan lehmieni jalat siellä.

Tyttönen meni läävään ja teki sielläkin tunnollista ja hellävaraista työtä — pesi lehmien jalat, sen jälkeen ne esiliinallaan kuivasi.

Kun akkanen sai lehmiltäkin kiittävän arvostelun tytön työstä, sanoi hän tälle:

— No, nyt olet palveluksestani vapaa, ja tässä on sinulle palkka työstäsi, nämä kaksi lipasta. Mene niiden kera samaa tietä kuin tulitkin, ja kun tulet avannon alle, on siinä pienet portaat; nouset niitä ja pääset järven jäälle, ja siitä kotiisi osannet kyllä. Sitten kotonasi avaa nämä lippaat, ennen elä avaa.

Tyttönen otti ne lippaat, kiitti ja lähti palausmatkalle. Avannon vieressä oli pienet portaat, niitä myöten pääsi jään päälle ja siitä kotiin hyvin osasi.

Täällä vei hän lippaat isälleen, ja kun ne avattiin, niin olivat ne yksi kultaa, toinen hopeaa täysi.

Syöjätär kun näki, että ukon tytär sai semmoiset aarteet avantomatkaltaan, niin pani hän tyttäret toisen kerran avannolle kehräämään ja helpostihan hän sai asetetuksi niin, että tällä kertaa hänen tyttärensä pudotti värttinän avantoon.