No, kehräävät tyttäret avannolla siellä, niin ukon tyttärelle sattuukin käymään niin onnettomasti, että värttinä avantoon vierähtää. No, hänen ei auta muu kuin syöksyä heti avantoon sen värttinän perästä.
No, tyttö kun veden alle joutuu, niin hän ei kuolekaan, ei tukehdu siihen paikkaan, vaan hänen eteensä aukenevat siellä maailmat uudet ja avarat, aivan kuin veden päällä. Kaunis metsämaisema ja leveä tie. Lähtee tyttö sitä myöten astumaan. Tulee talo eteen, linnaksi pieni, taloksi suuri. Tyttö nousee tuohon taloon. Täällä ystävällisen näköinen leskiakkanen talon pitäjänä, hänelle sanoo:
— No, kenpä lienet, mistä saapunet, lapsukaiseni?
— Ka, olenpa tuolta vesien päällisistä maailmoista, ukon tytär, ukon, joka otti Syöjättären toiseksi vaimokseen. Tämä pani minut oman tyttärensä kera avannolle kehräämään, siinä lait moiset luki, että keltä värttinä avantoon vierähtänee, sen on heti värttinän perästä veteen syöksyttävä. No, minulle onnettomallehan sitä sattui niin käymään, että ensin värttinä veteen vierähti ja sitten minä jouduin tänne vesien valtakuntaan.
— Elä sure, tyttöseni, rupea minulle palvelukseen!
— Miksikä en rupeaisi, — rupean kylläkin.
Hän rupesi sen ystävällisen näköisen akkasen palvelukseen. Ensi työkseen sai hän lämmittää saunan ja kylvettää siellä akkasen sisiliskot. Hän saunan lämmitti, kantoi sinne veet, kuumensi ne, pesi ja puhdisti lattiat ja lavat, löylyt lievensi ja rupesi sitten sisiliskoja kylvettelemään. Eivät ne olleet kovin mieluisia kylvetettäviä, mutta hellävaraisesti ja huolitellen hän kuitenkin ne kylvetteli ja vei sitten eukkoselle.
— No, mitenkä teidät kylvetti? kysyi eukkonen sisiliskoilta kylvyn jälkeen.
— Hyvin kylvetti, ylen hyvin, kiittivät sisiliskot yhdestä suusta, — hellästi ja huolellisesti pesi ja sen jälkeen vielä varovaisesti kuivaili.
— No hyvä, hyvä; hyvin kuulut tehneen tehtäväsi tyttöseni; mene nyt uittamaan porsaani joessa!