— No, mitä sinä vielä tässä tekisit? Miten sinä voisit minua auttaa?
— No, sittepähän nähdään; ota vain palvelukseesi! Otatko?
— No, sopiihan tätä maantietä myöten kulkemaan.
— Kun sopii, niin sopii, vastasi poikanen, ryhtyi palvelukseen ja lähti kuninkaanpoikaa seuraamaan.
Kun tultiin erään majatalon läheisyyteen eräänä iltana, niin poikanen yhtäkkiä käskee isäntänsä pysähtymään ja lähtee kovalla vauhdilla juoksemaan taloon päin sekä huutaa sinne juostessaan:
— Hoi, hoi, täältä tulee kuninkaanpoika, korkea-arvoinen kuninkaanpoika, varustautukaa, varustautukaa häntä vastaanottamaan ja pitämään häntä yötä luonanne! Hän tekee teille sen armon; te varustakaa paraimmat makuupaikat, paraimmat keitot keittäkää; varustautukaa, varustautukaa häntä vastaanottamaan.
Majatalosta kun kuullaan tuo, niin hätäydytään pahanpäiväisesti ja ryhdytään kaikin tavoin valmistamaan kuninkaanpojan vastaanottoa. Sehän on aivan ennenkuulumatonta, että sellainen vieras tulee!
Ja kun tämä sitten tulee sinne, niin on siellä kaikki valmiina, kaikki paraat palat ja paikat ja kaikki ovat myös häntä vastaanottamassa. Tosin hieman ihmetellään, kun vieras lähestyy taloa niin yksinkertaisena ja halpa-asuisena, mutta eihän siinä mikä auta: kuninkaanpoika kuin kuninkaanpoika! Häntä on tosiaan parhailla syötettävä, parhailla makuutettava. Ja seuraavana päivänä, kun hän rupeaa joutumaan matkalleen, maksuista puhumattakaan, isäntä vielä antaa hänelle palveluspoikansa kautta kauniin lahjankin, parhaan, mikä talossa oli poisluovutettavaksi: vanhan, reikäpohjan hatun.
Kuninkaanpoika ei jaksa kylliksi ihmetellä majatalon suhtautumista ja yhtä paljon hän ihmettelee ja kiittelee palveluspoikansa nokkeluutta. Niinpä hän antaa tämän seuraavassakin majapaikassa järjestää asiat samalla tavalla. Täällä annetaan hänelle palveluspojan kautta lähtöaamuna lahjaksi vanha paikattu tupakkakukkaro.
Samoin käy sitten vielä kolmannessakin majapaikassa, josta saadaan lahjaksi vanha ruostunut sapeli.