Ukko ja akka ja akan tytär kun tulevat juhlista, niin he eivät ensin puhu mitään, mutta sitten jo rupeavat kertomaan siitä suuresta ihmeestä ja harvinaisesta juhlavieraasta, joka oli siellä linnassa käynyt ja kaikki häikäissyt.
— Ohoh, kukahan tuo oli, lausuu ukon tytär ujona.
— No, et suinkaan sinä, ärähtää akan tytär.
Vähän aikaa kuluu, niin kuningas panee toimeen toiset juhlat linnassaan ja kutsuu niihinkin kaikki.
Ukko, akka ja akan tytär joutuvat taas niihin, mutta ukon tytärtä ei taaskaan oteta. Särkee vielä taaskin Syöjätär mökin uuninkiukaan lähtiessään ja sanoo kotiin jäävälle:
— Tuo kiuvas on sinun meidän tuloksemme ehjäksi laitettava!
Taas pillahtaa tyttö itkemään, mutta ei itke niin kauvan, vaan menee pian äidin haudalle ja kysyy häneltä neuvoa. Nyt äiti vastaa:
— Katkase nyt siitä haudan päältä tuomen oksa ja mene ja tee sillä samoin kuin viime kerralla pajun vitsalla.
Tyttö tekee niin ja tällä kerralla, kun kiuvas ensin on korjautuneena, tulee tammesta hopeainen puku ja kuutamo-otsa komea hevonen, ja tällä hän nyt lähtee linnaan lennättämään.
Täällä taas kaikki häntä ihailemaan, ja kuninkaanpoika on tulla aivan hulluksi hänen tähtensä. Aikansa kun on siellä, hiipii tyttö taas linnasta pois ja lähtee palausmatkalle.