Mutta kuninkaanpoika, joka on niin mielistynyt tuohon outoon kävijään, päättää seuraavalla kerralla ottaa tarkan selon hänestä. Hän suunnittelee: kun seuraavat pidot on kutsuttu ja vieraat saapuneet, myöskin tuo outo vieras, niin hän vähää ennen vieraiden poislähtöä salaa tervaa linnan kynnyksen ja eteisen lattian, niin että kun tuo vieras lähtee ennen muita pois pidoista, sen kenkä tarttuu siihen ja hän saa siten selvän kävijästä.
Kun uudet juhlat kutsutaan linnaan, niin ukko ja akka ja akan tytär taas joutuvat linnaan, mutta ukon tytärtä ei oteta. Särjetäänpä taaskin uuni hänen sillä aikaa korjattavaksi.
Ukon tytär menee äitinsä haudalle. Äiti käskee nyt katkasemaan pihlajan oksan siitä haudan päältä ja tekemään samoin kuin edellisillä kerroilla.
Tammesta tulee tällä kertaa kultainen puku kultaisine kenkineen ja korskuva, päivä-otsa hevonen linnaan ratsastamista varten. Tyttö nousee selkään ja lähtee tässä kaikkein kauneimmassa asussa linnaa kohti kiidättämään.
Täällä taas kaikki huomio kiintyy häneen, ja kuninkaanpoika ei tiedä, miten osottaisi hänelle ihastustaan. Samassa muistaa hän suunnitelmansa ja menee ja tervaa linnansa eteisen ja kynnyksen.
Kun ukon tytär lähtee pois juhlista, tarttuu hänen kultainen kenkänsä tervattuun kynnykseen. Kuninkaanpoika rientää heti tytön jälkeen ottaakseen tuon kengän talteen.
Muutaman päivän perästä kutsuu kuninkaanpoika kaikki valtakunnan nuoret neitoset luokseen linnaan. Hän tahtoo koetella, kenen jalkaan sopii se kynnyksestä löydetty kultainen kenkä, ja kenen jalkaan se sopii, sen hän ottaa omakseen. Näin kuuluttaa hän kaikkiin ilman suuntiin.
Se akankin tytär lähtee kuninkaan linnaan näyttämään jalkaansa. Mutta aikoopa lähteä ukon tytärkin. Täytyyhän lähteä, kun kaikki nuoret tytöt kerran on kutsuttu.
— Vai sinäkin, senkin uuninkolossa istuja! pilkataan häntä mökissä. Sinunko jalkaasi se sopisi. Vai sinäkin, turjake!
Mutta lähtee hän toki, eikä voida estää. Pukee parhaisiinsa ja rientää kuninkaan linnaan.