No, koko valtakunta rupeaa asiaa aprikoimaan, kaikki nuoret miehet sitä laivaa tuumailemaan. Mutta kukapas sen semmoisen onnistuisi tekemään, saamaan — ei kukaan.
Onpa eräässä talossa kolme veljestä ja hekin rupeavat sitä ihmeellistä laivaa miettimään. Kaksi heistä on tavallista miestä, mutta kolmas on uunilla makailija, laiskansujakka, huonossa asussa kävijä, unikeko, tuhkapöperö. Tuhkimukseksi häntä sanotaankin. No, häntä ei ajatellakaan lähteväksi. Mutta ne toiset kaksi lähtevät uljaasti matkalle, ottavat kiluja, kaluja mukaansa, kulkevat röyhkeästi, matkalla vain kaikkia tieltään sysivät. Niinpä kun eräässä tien kohdassa eräs vaivainen ukko voivottelee tiepuolessa ja pyytää heitä hiukan auttamaan häntä päästäkseen ylös, niin eivät miehet häneen päätäkään käännä, vaan menevät nopeasti, kopeasti ohi ja vielä ukkoa pilkkaavat. Mekö tässä kaikkia kampuroita tiepuolista kohottelemaan.
Mutta tästä mahtavasta menosta huolimatta he eivät sillä matkalla saa mitään aikaan, eivät suinkaan tehdyksi sitä sellaista laivaa, joka maat, meret itsestänsä kulkisi. Jonkunlainen laivantapainenhan se kyllä saadaan aikaan, mutta se ei kule maalla, se paha vika sillä on. Tyhjin toimin täytyy siis heidän palata kotiinsa.
No, lähteepä sitten se Tuhkimuskin liikkeelle onneansa koettamaan. Veljet nauraa virnistävät hänelle ja jopa muutkin siihen yhtyvät. Mutta Tuhkimus vain lähtee, lähtee rohkeasti.
Tiellä hän auttaa kaikkia, ketä vain vastaan sattuu tulemaan. Niinpä kun lammas nurmen laidalla määkyy ja pyytää keritsemään ihostaan liikoja villoja, niin tekee hän sen mielellään. Samoin kun lehmä pyytää lypsämään liikoja maitoja utarista, niin tekee senkin. Suuri sika kun tulee vastaan ja valittaa, että ellei hänen kaulastaan päästetä sitä suurta ruokapurtiloa, joka siinä on, niin täytyy hänen syödä itsensä kuoliaaksi —, kas, Tuhkimus päästää sen sikaonnettomankin pintehestä.
Tulee vihdoin se vanha ukkokin vastaan, joka siellä tiepuolessa loikoo ja pyytää auttamaan itseään ylös. No, Tuhkimus auttaa.
— No, kun sinä minua näin autoit, niin otapa minut matkaasi, en pahaksi liene, sanoo ukko.
— No, mitäpä sinä voisit tällä tiellä apua antaa?
— Sittepähän näet. Sanohan kuitenkin, minnekä olet matkalla?
— Pitäisi tästä mennä saamaan sellainen laiva, joka maat, meret itsestänsä kulkee. Se tämän valtakunnan kuningas näet on sellaisen kuulutuksen antanut, että ken sellaisen laivan soisi, se saisi hänen tyttärensä puolisokseen. Kun muutkin ovat koettaneet onneaan tuossa, niin arvelen, että mitäpä, jos minäkin.