— Vai sellaisille matkoille sinä! No, silloinpa taisit oikeaan ukkoon yhtyäkin, kun kerran sellaisille matkoille olet menossa.
— Mitenkä niin?
— Annahan olla! Lähdetäänhän matkaan.
No, lähdetään matkaan, tullaan eräälle kuivalle, korkealle kankaalle, ja kas, siinä sanoo ukko:
— Jäähän sinä tähän keittelemään syötävää, niin minä menen tuonne kankaalle vähän jotain hommailemaan.
— Hyvä on!
Ja poika jää siihen keittelemään syötävää ja ukko lähtee kankaalle. Mutta kun hän sieltä vähän ajan perästä tulee, niin kas, — suuri, ihmeellinen laiva, maat ja meret kyntelevä se sieltä hänen perässään tulee.
— Mitä, siinäkö se jo onkin! Sinäkö sen sait?
— Minä!
— Sinäpä vasta ukko!