— Ka, ainahan sitä maailmoja kiertäessään jotakin oppii.
Poika ei tiedä, mitenkä hän osottaisi kiitollisuuttaan ukolle.
— Elä kiittele, syödään ennen se keitto.
No, syödään se keitto, ja sitten lähdetään sillä laivalla ajaa köröttelemään sinne kuninkaanlinnoille.
Ukko istuu perään ja poika keulapuolelle.
Matkalla sattuu heitä vastaan tulemaan eräitä kulkijoita ja kaikkihan ne pyrkivät heidän matkaansa, heidän ihmeelliseen laivaansa, se kun on sellainen ennennäkemätön.
Tulee ensinnäkin moinen mies, joka toista jalkaansa kainalossa koukussa pitää, toisella vain kävelee. Pyrkii heidän matkaansa.
— Otammeko? kysyy poika ukolta.
— Ota vain, kaikkia matkalla tarvitaan, vastaa ukko kenoselkäisenä perässä.
Lähdetään siitä jatkamaan matkaa kolmin miehin, ja kas jo tulee heitä vastaan mokoma mies, joka toista silmää pitää kiinni, toista vain auki. Pyrkii laivaan.