Sanoi turjukselle:
— Kokoappa tähän metsästä aina vapaudessa elänyt jäniskarjani. Jos sen saat, niin saat tyttäreni.
Tuhkimus hämmästyi. Mitäs nyt tehdä? Mutta silloin astui esiin se heidän seurassaan ollut mies, joka oli jalkaa koukussa pitänyt ja sanoi hänelle:
— Kyllä se tehdään, elä ole milläsikään!
Ja samassa tämä koukkupolvi mies ojensi toisen jalkansa ja lähti vihurina juoksemaan metsiin. Hetken siellä juoksenneltuaan tuli hän pihaan jänikset mukanaan. Mutta kuningas ei vielä tyytynyt.
— Nyt, sanoi hän, sinun pitää tältä paikalta katsoa, missä minun sotalaivastoni tällä hetkellä purjehtii ja sanoa se minulle, lausui kuningas.
— Kyllä sekin tehdään, sanoi se toista silmäänsä kiinnipitävä mies, nousi pitkään puuhun ja avasi siellä toisen silmänsä sekä katsoi ympäriinsä, ja kas, kohta hänellä oli selvillä, missä kuninkaan laivasto tällä hetkellä oli ja purjehti.
— En vieläkään anna tytärtäni, sanoi kuningas, vaan pitää sinun vielä juoda kaikki minun kellarini viinit yhteen mittaan, sitten vasta annan.
— No nythän minä olen ihmeissä, tuumi Tuhkimus.
Silloin astui esiin se puolta suutaan kiinnipitävä mies ja tarjoutui tämän ehdon täyttäjäksi. Ja mainiosti hän sen täyttikin, — avasi vain suunsa toisen puolen ja samalla joi kaikki kuninkaan viinit.