Vielä asetti kuningas sen ehdon, että on kannettava vettä seulalla hänen pihaansa valtakunnan rajalla olevasta lähteestä, mutta sen ehdon täytti se veden seulalla kantaja ja niin oli kaikki suoritettu.
Silloin ei kuninkaan auttanut enää muu kuin antaa tytär turjakkeelle. Sitäkin enemmän, kun tytär itse jo mieltyi poikaan ja halusi päästä tuollaiselle merkilliselle miehelle. Ja eihän miehessä mitään vikaa ollutkaan, olihan hän hyväntapainen, taitava ja sorja nuorukainen ja sorjemmaksi hän tuli kun hänelle pantiin kuninkaan hovin vaatteet päälle ja kuninkaalliset arvot annettiin.
Ja siitäkös seurasi häiden rymyt. Ja niitä häitä, joissa ylimpänä miehenä leiskui se toisella puolella suutaan kuninkaan viinivarastot juonut mies, rymistänee vieläkin.
Kuninkaantytär lasivuorella.
Eräs toinen kuningas asetti kerran tyttärensä korkealle lasivuorelle, hänelle kukan käteen antoi ja kuulutti, että se, joka ratsuhevosella ajaa karauttaa tuonne vuorelle ja saa tuon kukkasen tytön kädestä, se saa tytön morsiamekseen. No, siinä alkoi ajamisen rynnistely sellainen, ettei ole ikinä kuultu eikä nähty. Kaikki koettivat onneaan, sekä hyvät että huonot. Mutta kaikilla oli onni kovin ohrainen.
Olipa eräässä talossa taas kolme veljestä, joista kolmas oli Tuhkimus. Maata nuhjotteli vain uunilla, ei silmiään pessyt, ei vaatteitaan vaihtanut, tuskin syömäänkään uunilta tuli. Semmoinen mies, umpimielinen jurrikka.
No, nämä kolme veljestäkin yrittävät koettaa tuota kukansaamisen onnea. Mutta ennen sitä sattuu heille pieni selkkaus kotonaan. Heidän heinäladossaan rupeaa juuri niinä päivinä käymään öisin rosvo, joka ei juuri paljoa varasta, mutta sensijaan pitää siellä ladossa kauheaa mekastusta, kuin seiniin moukarilla löisi, huutaisi, hoilaisi, nauraa räkättäisi. Talonväki ei saa siltä mitenkään rauhassa nukkua. Tuo oli saatava ensin lakkauttamaan käyntinsä ladossa, sitten vasta sopi lähteä sitä kukka-urotyötä tekemään.
No, lähtee sitä mekastavaa vierasta ensin vanhin veli ladosta häätämään, ensin latoon yöksi menee. Mutta kun se outo kävijä yöllä saapuu latoon ja rupeaa siellä sitä elämätään pitämään, niin eihän sillä vanhimmalla veljellä luonto mitenkään kestä, vaan hän heti kiireen kautta lähtee pakoon pihaan päin, ei taakseenkaan katso.
Toisena yönä lähtee toinen veli, mutta samoin käy hänellekin.
Lähtee siitä kolmanneksi yöksi Tuhkimus latoon, sitä käypäläistä karkottamaan. No, hän ei pelkää sitä; se kun, riiviö, saapuu sinne latoon elämäänsä pitämään, niin hyökkää nuorin veli nuolena sen niskaan, nutuuttaa sitä ja sitten vielä yrittää sen upottaa vieressä olevaan lampiin.