— Elä, veikkonen, elä upota, päästä minut pois, niin minä annan sinulle semmoiset tehokkaat suitset, että niillä voit tehdä vaikka mitä.
— No, mimmoiset?
— Semmoiset, että kun niitä vain ramahutat, niin saat sellaisen hevosen, että sillä voit ajaa vaikka minne, ja kun toisen kerran ramahutat, niin saat vielä uljaamman hevosen ja kolmannella aivan kuulumattoman, ja samalla vielä päällesi mitä koreimmat vaatteet ja pitkän miekan vyöllesi sidottavaksi.
— No, jos ne annat, niin olkoon menneeksi, en upota!
No antaahan se yövieras semmoiset suitset ja toinen päästää hänet vapaaksi.
Kun täten tuo paha yövieras saatiin häädetyksi, niin sittenhän jo sopi lähteä sitä onnenkukkaa sieltä kuninkaantytön kädestä lasivuorelta tavottelemaan.
Vanhemmat veljet lähtivät ensin ja koettivat ajaa sinne vuorelle moneen kertaan, mutta eivät päässeet.
Nuorin velikin Tuhkimus, siteen lähti, lähti veljien estelyistä ja pilkasta huolimatta. Kahtena ensimäisenä päivänä ei hänkään sinne lasivuorelle päässyt. Vaikka hän suitsiensa avulla sai hevoset kuin kipunat tai päivänsäteet, eivät ne päässeet aivan vuoren huipulle. Mutta kolmantena päivänä hän sai niiden suitsiensa avulla hevosen kuin salaman, ja kun hän sillä ajaa karautti vuorta kohti, niin jopa pääsi vuoren huipulle ja sai sen kukan siellä istuvan kuninkaantytön kädestä.
Tämän tehtyään pisti hän kukan poveensa, ramautti suitsiaan ja päästyään hevosestaan ja tamineistaan, astuskeli rauhallisesti kotiinsa, jossa nousi uuninpäällyställeen ja rupesi viettämään aikojaan kuten ennen. Kuningas rupesi etsimään tuota kukan saajaa, mutta eipä sitä ilmestynyt, ja vihdoin hän kuulutti suuren yleisen tarkastuksen miehien kesken koko valtakunnassaan. Kun kaikki miehet tarkastetaan, niin täytyyhän sen kukan löytyä vihdoin.
No, löytyihän se, Tuhkimukselta se saatiin likaisista liiveistä.