Siellä on soma tyttönen, joka on kuin luotu hänelle emännäksi.
Sen ottaa hän emännäkseen, ja niin ovat koirain puheet toteutuneet ja hän elelee kuin uutta elämää.
* * * * *
Mutta onpa eräs puuttuva kohta hänen elämässään. Eukko on alussa hyvä, mutta pian jo muuttuu pahaksi — komentelevaksi. Hän joutuu oikean eukkovallan alle. Se hänen elämäänsä häiritsee ja onneaan synkistää. Jopa hänen elämänsä käy niinkin tukalaksi, että hän mietiskelee ottaa itsensä hengiltä.
Sitä miettiessään hän eräänä sunnuntaina lavitsalla silmät ummessa ja hievahtamatta loikoessaan kuulee yhtäkkiä kukon, joka on kanoineen lattialla herneitä nokkimassa, ylenkatseellisesti ja mahtavasti kököttävän perheelleen:
— Kot, kot, kot, siinä on mies, hänellä on vain yksi akka eikä jaksa sitäkään pitää kurissa ja minulla on viisikymmentä akkaa ja kaikki ne hallitsen!
Senpä kun mies kuulee, niin se käy pahasti hänen luonnolleen. Vai niin, vai sellaista se haastelee! Eläpäs!
Tuokiossa kavahtaa hän pystyyn, astuu päättäväisesti eukkonsa luo ja sanoo tälle jyrkästi:
— Lämmitäpäs nyt kyly!
— Kyly! Mitä sinä sillä teet? Mikä kylyn aika nyt on?