— Tule aamulla!
Suutari menee aamulla tiedustamaan, ja pojalla ovat ne pyydetyt kengät valmiina. Hän oli vain yöllä kopahuttanut keppiään ja heti saanut kengät peukalo-ukon avulla.
Suutari ihastuu iki-hyväksi ja lähtee tanssiaskelin kenkiä kuninkaalle viemään.
Yhtä iloiseksi tulee kuningas, ja kuningatar saa kengät. Seikasta on selvitty. Mutta jonkun ajan perästä tahtoo kuningatar saada itselleen sellaisen hameen, jollainen hänellä oli ollut vuoressa päällä.
Kuningas tulee taas suutarin luo.
— Voi, voi, mistä minä sellaisen saan, enhän minä ole mikään hamemestari, päivitteli suutari.
Mutta eihän hänen auttanut nytkään ruveta kieltäytymään.
Ja kun ei hameita muualta saanut, meni hän taas oppipoikansa luo ja selitti hänelle pulansa.
— Ole huoleti, ehkä nekin saadaan!
— Koeta veikkonen!