— Metsän anteja, hahahaa, nauroivat veljet.
Seuraavana päivänä sanoi isä pojilleen:
— No, kun teillä nyt on kaikilla morsiamet, niin tuokaapa huomisaamuna kello yhdeksän kukin morsiamenne laittamaan olutta maisteltavakseni!
Ohoh, ajatteli Tuhkimus. Miten saisi hän hiiren laittamaan olutta ja minkälaista se olisi! Astui hän kuitenkin sinne metsä-mökkiin ja puhui hiirelle asiansa. Tämä lausahti:
— Elä ole milläsikään! Johan kerran sanoin: taidan laittaa oluet, paistaa leivät. Nuku vain yö rauhassa mökissäni ja aamulla on oluet valmiina.
Poika kävi nukkumaan, — hiirellä oli aamulla olut valmis.
Tuhkimus ajatteli, että mitähän tuo lienee, mutta vei sen kuitenkin isälle.
Isästä se oli parhainta poikain morsianten laittamista oluista.
Seuraavaksi aamuksi käski isä tuoda morsianten leipomaa leipää maistettavakseen.
Siitä Tuhkimukselle uusi huoli. Meni hän kuitenkin taas sinne mökkiin ja kertoi hiirelle asiansa. Se leipoi hänelle aamuksi leipää, ja se Tuhkimon morsiamen leipäkin oli isästä paras.