— Nyt olet saanut minut morsiameksesi ja myös takasin ihmiseksi joutsenesta, joksi olen ollut noiduttu; mutta täältä en voi lähteä mukaasi, vaan täytyy minun mennä ensin isäni luo kuninkaan linnaan ja sinun tulla minua sieltä omaksesi pyytämään. Muuten voisin vielä joutua takasin joutseneksi.
No, poika suostui siihen.
He lähtivät yhdessä kuninkaan linnaan. Kuningas pani jyrkästi vastaan, mutta pojan hartaista pyynnöistä jo suostui seuraavalla ehdolla:
— No, jos saanet taivaasta riippuvat kultaviljat käsiisi Tuonenvuoren takaa, niin saat tyttäreni omaksesi. Muuten et!
Poika joutui suureen suruun eikä tiennyt, mitä vastata. Mitenkä hän saisi ne vitjat? Huolissaan meni hän morsiamensa luo kysymään neuvoa.
— Pahanpa ehdon pani, pahan, virkkoi morsian. — Mutta koetahan sentään. Istu sen hevosen selkään, jonka pihaan käsken ja aja sillä hurauta, aja ummessa silmin, aja minne se vienee, ylämaita, alamaita, vesien yli, vuorien yli, suurien metsien halki. Aja sinnes, kunnes hevonen putoaa altasi. Silloin kouraise kaksin käsin ilmaa päältäsi, ja silloin ovat kultavitjat käsissäsi!
Poika teki neuvon mukaan. Ajoi morsiamen antamalla hevosella ummessa silmin sinne, minne tämä vei, alamaat, ylämaat, metsät, vuoret, vedet yli, ajoi, kunnes hänen altaan hevonen putosi. Silloin kourasi hän ilmaa kaksinkäsin päältään ja samassa olivat vitjat hänen käsissään. Mutta samassa putosi hän itsekin, putosi jonnekin hyvin alas, syvään rotkoon, aivan kuin maan alle.
Hän on aluksi aivan tajuttomana sinne pudottuaan, ei tiedä, mitä tehdä, minne lähteä. Näkee ympärillään vain suuren, synkän laakson, puita, kasveja, mutta kaikki ovat aivan kuolleita. Vihdoin lähtee hän eteenpäin kävelemään, minnepäin lähteneekin. Kuuleepa hän silloin omituista tappelunjyminää jostakin, nujakkaa, mistä erottaa vain luiden kalketta vastakkain. Hän lähtee astumaan sitä kohti. Vähän matkaa kuljettuaan huomaa hän kaksi vainajaa tapella kähmivän keskenään. Hän hämmästyy, mutta tekee sitten tervehdyksen ja kysyy:
— Mitä te, veikkoset, tappelette?
— Ahaa, siinähän tulikin riitamme ratkaisija, sanoo toinen tappelijoista ihastuen. — Tämä naapuri tahtoo minulta periä velkaa, jonka minä muka olen ottanut. Mutta minä en ole sitä ottanut. Mitä sinä siihen sanot?