— Mikähän lienenkin, mutta päästähän minut elävänä alas eläkä ammu!
No, mies arveli, että kun en tuota ole saanut kolmeen päivään hengiltä, niin antaapa tulla elävänä alas.
Maahan tultuaan muuttui orava kauniiksi neitoseksi ja pyysi päästä pojan morsiameksi.
— No, enpä tuota tiedä, mitä äitimuori sanonee, arveli poika.
— Mitä sinä muoreista! Itsehän sinä jo olet itsesi isäntä; suostu pois vain ottamaan minut!
— No, olkoon menneeksi!
Mies suostui ottamaan neitosen, meni kotiinsa ja rupesi siellä hänen kanssaan elämään. Ja hyvähän olikin elää. Toimelias, taitava oli emäntä. Ja kaunis kuin päivänpaiste.
Kuulipa sen kuninkaanpoika, jolta juuri oli entinen puoliso kuollut. Hän kutsui kauniin emännän omistajan luokseen ja sanoi hänelle: — Annapa minulle morsiamesi!
— Kuinka antaisin, säikähti mies.
— Anna vain pois, minä tahdon hänet!