Joku toveri varmaan oli hänen taskustaan löytänyt tuon Paavolle osoitetun kortin, joka sisälsi sanat:

"Tervehdän teitä kaikkia. Jääkää hyvästi! K. K."

Varmaan oli hän tämän jättänyt taskuunsa juuri sen tapahtuman varalle, joka sitte tapahtuikin. Siitähän tiesi eloon jäänyt toveri minne hänen oli ilmoitettava. Niinpä olikin tyhjälle paikalle vieraalla käsialalla piirretty kuolinpäivä ja taistelupaikka. Pyysin Paavoa luovuttamaan kortin minulle ja olen kantanut sitä povellani kuin pyhäinjäännöstä. Elän kuin jossakin houreessa. En saata edes itkeä, mutta ohimoitani polttaa ja silmiäni särkee kummasti. Tunteeni ovat kuin turtuneet, minä en varmaankaan ole oikein selvillä mitä on tapahtunut.

* * * * *

Elän nykyisin kuin kahdessa eri maailmassa. Sitä ei tietenkään voi jatkua pitkälle, ja minä tunnenkin jo miten aste asteelta lähenen sitä toista samalla kuin tästä irtaannun. Tässä pidättää minua vielä ruumiissani jälellä oleva elinvoima, sekä kiintymys lapseeni, mutta siellä asuu jo henkeni, siellä on rakkauteni.

On ihmeellistä, miten minusta usein tuntuu kuin olisi hän lähelläni, erittäinkin yksin ollessani, mutta joskus myös muidenkin seurassa. Silloin olen hajamielinen, enkä tahdo jaksaa seurata keskustelua.

Mutta yöllä olen minä täydellisesti oma itseni. Se mikä päivällä on vain heikko tuntemus, on yöllä täysi todellisuus. Kun aistimieni toiminta lakkaa ja henkeni sukeltaa kaikkeuteen, silloin seisoo edessäni hän, ilmielävänä, kauniina ja nuorekkaana. Yhdessä kuljemme outoja teitä. Hän kuljettaa minua kautta ihanimpien maisemien, mitä milloinkaan olen nähnyt ja vielä herätessänikin tunnen yöllisen onneni heijastuksen.

* * * * *

Ruumiini on väsynyt. Tunnen rinnassani omituisen täyttävän tunteen, joka toisinaan haittaa kovasti hengitystäni. Oton pyynnöstä annoin lääkärin tutkia itseäni. "Sydän kasvaa. Se on jo puolta suurempi kuin pitäisi. Välttäkää kaikin mokomin mielenliikutuksia y.m." – – Niin, minä ymmärrän ja alan varustautua matkalle.

Otto kulkee hiljaisena, alla päin. Hän suree. Minun täytyy puhua hänelle pian – voimani heikkenevät. Ei ole helppoa alottaa, pelkään, että hänen on vaikeata ymmärtää.