Miina: Tokkos tuo niin hyvää lienee, varros kun koetetaan (kaataa viinaa kämmeneensä, ojentaa pullon Iivanalle, hieroo kovasti kämmeniään yhteen ja haistaa niitä asiantuntemuksella, haistattaa Iivanallakin). Johan sitä epäilin, huonoa tavaraa. Mutta Miinan keittämässä ei tunnukaan sonnan hajua, sen saat tietää — (alentaa ääntään, lähenee). On mulla nytkin vielä pari kannua, vaikka nimismies vasta kävi tarkastuksilla ja kaasi maahan puolivalmiin keitoksen, siinä meni hukkaan hyvä tavara, ainakin kymmenen kannua parasta pontikkaa, veivät leipäpalan lasten suusta veivät, jumalattomat.
Iivana (osaaottavaisena pyörittää päätään): Oi-oi-oi, paha mees, paha mees, perkkele. Ektolla minä tulemas — ljebushka, ljebushka — soldatti djenki njet, njet djenki — a kasarmi paljo limppu olemas, hjuva ljebushka, lapsi paljo syömäs.
Miina (huoaten matkii): Niin, niin, lapsi paljo syömäs.
Iivana (lähenee, ottaa Miinaa vyötäröstä): Minä tulemas, minä rakastamaa tämä maatushka hjuva, maatushka, moi miilaja dievushka (taputtaa pakaroille).
Miina (riistäytyy irti): Ootko huilailematta, joku vielä näkee. No, lähde nyt joelle.
Iivana (menee entiselle makuupaikalleen): Niet niet niet, finski poika tulemas, paljo finski poika olemas talos — minu täyty nukku, ektolla tulemas.
Miina: Mitä sun siinä nukkua täytyy, märässä maassa, olisi siellä sänkykin.
Iivana. Ektolla, ektolla, sinä ei ymmärtä tämä asia, kah, mene sinne, mene sinne, minä nyt makamas.
Miina (katsoo talon sisälle, kun ketään ei näy, tekee lähtöä): Ei taida olla miehen meiningit aivan reirassa, ihmekös se, kun tuommosta nauttii, ihmisen voimalla käytettyä tietää sen! (Menee vasempaan.)
(Heikki Ortela ja Matti Porkka tulevat oikealta, kävelevät
lähekkäin, keskustelevat hiljaisesti, tarkastettuaan ensin, että
ketään ei ole kuulemassa.)