Poliisi: Eihän tästä päästä sen pidemmälle. Lopeta nuo lorusi ja kerro lyhyesti, missä olet ollut nämä kuukaudet. Poistuit paikkakunnalta toukokuussa karaten etsivien käsistä, ja nyt on joulukuuta kulunut jo yli puolen. Sillävälin ei sinua ole näillä mailla nähty.
Heikki: Mitenkäs mua olis voitukaan nähdä, kun poissa olin.
Poliisi (tuskastuu): Äsh!
(Emäntä istuutuu takkakivelle ja katselee vaieten Heikkiä.
Varma aikoo ovesta ulos.)
I santarmi: Njet njet, pois pois! (Viittoo ja tekee eleitä täydentääkseen vajavaista kieltään.)
Poliisi: Ulos saat tyttö mennä, mutta takaisin et enää tule.
Varma: Tästä ovesta minä menen ja tulen ihan oman mieleni mukaan. (Menee.)
Poliisi: Sepä nähdään. (Heikille.) Annappa kuulua.
Heikki (venytellen ruumistaan): No, se on sitten pian kerrottu, kunhan ensin alkuun päästään. Ensin kävin, nähkääs, Etelä-Suomessa, muuten vain piloillani, katsomassa mille se maailma sieltäpäin näyttää — olin minä Helsingissäkin — ovatkos nämä herrat olleet Helsingissä?
I santarmi: Äh, tshuhna — sine durak!