Eemi: Meillä on tuskin kokonaista komppaniaa taistelukuntoista väkeä.
Heikki: Vaikka olkoon vieläkin vähemmän, meidän täytyy.
Eemi: Niinkuin käsket. Valmis olen.
(Hiljaisuus.)
Eemi: Tiedätkö sinä muuten, mikä hän on miehiään tuo kapteeni Karkuri vai Karkulainenko se oli? Olen kuullut usein mainittavan.
Heikki (silmäilee taivasta ja kukkulaa): En tiedä sen enempää.
Eemi: Taitaa olla eri mies sissijoukkoineen, tokko tuosta oikein kukaan tiennee sen paremmin. Mutta sinne se aina ilmestyy, missä vähimmin osataan odottaa. Kuuluu tehneen ryssille paljon tuhoa.
Heikki: Olipa tuo mies mikä tahansa, kunhan vain ovat miehen työt ja meiningit —. Mutta minusta melkein näyttää kuin jo vaikenisi vähäisen. Mennäänpä tuonne kukkulalle silmäilemään ympäristöä, sieltä voi samalla antaa miehille merkin.
(Nousevat kukkulalle. Heikki ottaa esiin kiikarinsa
ja tähystelee oikeaan. Valkenee hiukan.)
Heikki: Kylästä ei kuulu enää ainuttakaan ääntä, eikä mitään liikettä sieltä näy.