Heikki: Ja sitten kun tupa on puhtaaksi lakaistu, on vielä porraspielet siivottava. Ei tässä työ kesken lopu.
Porkka: Eipä ei.
(Tytöt hiljaisessa keskustelussa keskenään. Kuuluu junan vihellys, laukauksia, eläköönhuutoja, näyttämöllä olijain katse suuntautuu vasemmalle. Hetken kuluttua tulee kapteeni Karkulainen (Ortela), hartiakas, harmaahapsinen vanhus vasemmalta, kaikki hämmästyvät.)
Heikki (menee vastaan ensi hämmästyksestä toinnuttuaan): Isä!
Varma (menee hiukan ujoillen): Todellako?
Ortela (puristaa liikutettuna kummankin käsiä): Olipa tämä sattuma, että te lapset —
Porkka: Kumma on, kun kuolleetkin nousevat haudoistaan — (puristaa molemmin käsin). Oikeinko sinä olet siinä ihan elävänä, vanha veikko!
Ortela (sulkee hänet painisyleilyyn).
Porkka: Ai ai, ihan olet entisesi.
Ortela: Uskotko jo, että olen se sama entinen Ortelan Juhannes. Vai vieläkö kummajaiseksi epäilet?