— Suojeluskunnan…
— Lahtarien, oikaisi toinen naurahtaen. Näkisitpä sinä sen innostuksen, joka on sekä nuorilla että vanhoilla. Meidän kylässä odottaa joka mies tappelua niinkuin häitä. Näkisit ne, meidänkin pikku pojat! — Onhan se Jussi sentään jo viiden — ja Matti seitsemäntoista, ja rotevia poikia kumpainenkin, niissä ihan palaa se taistelun into, eivät ne tahdo jaksaa odottaa, kunnes päästään niin pitkälle että saataisiin alkaa. Yksinpä vanhat ukotkin nuortuvat. Sekin Ollin vaari on aina mukanamme harjoituksissa — istuu ja kitsailee, että kyllä hänkin ryssästä vielä hengen ottaa, vaikka ei kykenekkään temppuja tekemään kuten nuoret.
Anni päästeli vapisevin sormin kääröä auki, mutta eivät tahtoneet solmut selvitä.
— Kuka teillä on johtajana?
— Minuthan ne nyt pistivät komennukseen, kun lähti pois se Saksan poika. Tarvittiin sitä muilla markkinoilla.
— Vai sinusta tekivät sen.
— Sain terveisiä veljeltäsi Jouko pojalta tämän samaisen jääkärin kautta. Hän ei muutoin ollutkaan meidän paikkaisia, vaikka oli meitä aluksi opettamassa. — Kotiin kuuluu Joukokin tulevan piakkoin ja kohta kai ne ovat täällä kaikkikin. — Sen minä takaan, että silloin täällä ryssät tarkenevat!
Hän oikaisihe. Tuoli siirrähti lähemmäksi ikkunapieltä, missä Vanjan soitin riippui. Kuului surkea parahdus, ikäänkuin vastaukseksi noihin sanoihin.
Samppa hypähti pystyyn, katsoi julmistuneena kojetta, jonka alkuperää alkoi hämärästi aavistella.
Anni hypisteli äidin lähettämää harmaata sukkaparia.