… Yhä juohevammin keinahtelee kehto ja kasvoja hyväilee kevätaamun raikas tuulahdus…. Se ei olekkaan enää kätkyt, se on Hän, joka käsivarsillaan kannattaa väsynyttä lasta, liidellen korkealle, kohti koittavan päivän nousua, joka kirkkaudessaan kohoaa suurena ja palavana kuin ijankaikkinen rakkaus, karkoittaen mailta kuoleman usvat. Mutta tuolla alhaalla astelee vakavana valkonauhaisten miesten joukko ja uljaasti kajahtaa. "Vaasan marssi", kohoten korkeuteen, jossa sen soinnut sulavat ikuisuuksien ihmeellisiin säveliin.
Ja nuoren ihmisen sielu sukelsi Äärettömyyden syliin aamun koittehessa,
Suomen huomenen sarastaessa.