— Voisihan sattua jotakin-,
Häneltä jäi se kuin kesken sanomatta. Se teki minut levottomaksi.
* * * * *
Pojat olivat vallattomia ja leikkivät vesisotaa keskenään, sillä aikaa, kun minä jotain tuntematonta pahaa peläten vartioin mustunutta saunan ovea, jonka jokaista avausta säpsähdin: — Jokohan hakevat minua?
En ollut vielä ehtinyt peseytyä, kun pukemahuoneesta kuului vieras miehen ääni: — Onko Kanervoska täällä?
— Nyt se tulee! — sanoin itselleni, en tietänyt itsekään mitä odotin, mutta mielessäni oli tuntematon kauhistus.
Käteni vapisivat, enkä ilman kylvettäjän apua olisi saanut vaatteita poikien päälle. Itse sain hädintuskin ylleni verhot, kun tuo samainen ääni jo toistamiseen minua kiirehti.
Tulin ulos ja siellä näin minä Juhan, asestetun punakaartilaisen vartioimana.
— Minua tultiin hakemaan, kiiruhda kotiin Lailan luo.
Hänen hyvästelevä kätensä oli kylmänkostea, sen puristus oli lyhyt, multa luja.