Mitenkä niin?
»Se muuttui siitä saakka, kun minulle sattui se harmillinen tapaus, viime vuonna, juuri joulun tienoilla.
Joudun vartijani kanssa kinaan, koska hän syytti minua syyttömästi tupakoimisesta. En viitsinyt ilmaista koppitoveriani, oikeaa syyllistä siksi vastailin vältellen. Hän suuttui lopuksi, minä kanssa. Näytti kuin olisi hän aikonut lyödä minua avainkimpullaan. Minulla onnettomuudeksi sattui olemaan vasara kädessäni ja sillä nappasin minä sitä vartijaa päähän.
Siitä alkoivat ankarat ajat, sain kuria kovaa Ja kaikenlaista, sain kaksikymmentä vuorokautta käsirautoja »karhunkopissa». — Tiedättekö minkälainen on karhunkoppi?
Se on niin kylmä, että ulommassa nurkassa vesi jäätyy — sen ovi on raskas ja vielä sisäpuolelta heinillä täytetty, joten sieltä ei yksikään ääni kuuluville kanna.
Se ovi kun paiskautuu perässänne kiinni, olette totisesti kuin elävänä hautaan heitetty.
Ruokakin tuodaan tämän kopin asukkaalle ristikon taakse, joten rautojen välistä saa sitä suuhunsa pistellä, kuten ainakin vangittu karhu. Kun kädet vielä lisäksi on raskaasti raudoitetut on tämä toimitus jokseenkin hankalaa.
Tätä kesti minulle kahdeksantoista vuorokautta, jolloin kaiken aikaa olin askarrellut käsirautojeni kanssa ja nyt ne vihdoinkin sain auki. Minä levitin käteni ja kalisten kirposivat lattialle kahleet. Ette käsitä sitä ilon ja vapautuksen tunnetta — aivan kuin sielu olisi päässyt ruumiista.
* * * * *
Hänen valjuille kasvoilleen levisi vieläkin innostuksen hohde ja hänen vihertävät silmänsä säteilivät sitä riemua muistellessa. — Tämä oli varmaankin hänen tähänastisen elämänsä suurin saavutus.