Meitä oli siinä ryhmässä neljä poikaa, meidän oppaanamme oli punakaartilainen ja niin sitä lähdettiin marssimaan työväentaloa kohti.
Mutta pitkästä vankeudesta ja viime talven ylimääräisistä rangaistuksista olin minä heikontunut, en jaksanut pitkällekään levähtämättä ja pian jäin minä tuntuvasti jälelle muista.
Päästyäni Itäiselle Viertotielle huomasin olevani aivan yksin, — ajatelkaas niin monen vuoden perästä kävellä yksin, ilman vartijaa!
Oli kumminkin pari pientä asiaa, jotka iloani hiukan häiritsivät, yksi oli tuo kruunun puku, joka aina kiinnitti vastaantulijan huomion, — toinen kiusan kappale oli Porthanin kadun päässä rätisevä kuularuisku. Vinkuen tulivat kuulat kolmatta ja neljättä linjaa alas.
Koska en tällä kertaa ollut halukas luopumaan, elämästäni, kiersin rantatielle. Suurien tehdasrakennusten suojassa pääsin minä Hakaniemen torille ja täällä taas suuret halkopinot olivat turvanani.
Nyt, koska kerran olin vapaa mies ja sain itse määrätä matkani suunnan, päätin heittääkin sotimisen sikseen ja lähteä Töölööseen etsimään entisiä tuttaviani.
Pääsinkin jo Pitkänsillan päähän, mutta siinä kävi sellainen räiske, että aloin pitää sitä hiukan liian vaarallisena. Saksalaiset näet ampuivat Töölööstä päin niin vimmatusti, että näytti kuin aikoisivat he hävittää koko sillan. Ei yhtään elävää olentoa ollut näkyvissä. Seisoin rakennuksen nurkalla, katselin lentäviä kuulia, kuuntelin sitä outoa ryskyä ja räiskettä ja mietin minnepäin minun olisi nyt käännyttävä.
Siinä näen minä miehen hurjaa kyytiä laskettavan moottoripyörällä, aikoen sillan yli. Mutta tuskin puolimatkaan pääsi, kun tuli granaatti, katkaisi kahtia koneen mutta mies, joka oli lentänyt pitkän matkan päähän, nousi vahingoittumattomana ylös.
Minä pyörsin nyt takaisin ja menin lopuksikin työväentalolle, koska nälkäkin jo alkoi ahdistella. Päästyäni pihalle, tuli vastaani nuori tyttö kivääri kädessä, pyytäen että opettaisin häntä ampumaan. Minä olin tässä suhteessa yhtä viisas kuin hänkin, mutta me aloimme nyt yhdessä harjoitella, räiskyttelimme ilmaan ja pidimme hauskaa. Minkäänlaisia päälliköitä ei näkynyt, kukaan ei käskenyt eikä komentanut.
Ruokaa oli tässä talossa runsaasti ja hyvää ruokaa olikin, me söimme oivallisen aterian ja jatkoimme tytön kanssa jälleen ampumaharjoituksiamme.