Pienimmät ryhmästä olivat jo nukkuneet, ainoastaan Selma-tyttönen minun sylissäni vielä valvoi ja lapsen kielellä yhtyi hän meidän isompien aloittamaan lauluun:
»Sulle, Isä, — sulle, isä, olkoon ylistys!»
Minkä rauhan, minkä ihmeellisen lohdun ja voiman tuotti tuo harras rukous ja luottava lapsenusko.
* * * * *
Mutta muistanpa minä myöskin ne kirkkaat kesäiset päivät, jolloin ei tätä ryysyistä joukkoa tarvinnut vilun pelosta sisään teljetä, vaan saimme mielin määrin vapaina juoksennella, kuin laitumella vallattomat vasikat.
Niin sattuivat kerran seuraamme lähitalon lapset ja niin kävi meidän mäellä ankara mellastus. Puoleentoistakymmeneen nouseva lapsiliuta kieri kilvassa viheriällä nurmikolla. Ei ollut pelkoa mistään, vanhemmat kaukana kotimökiltä, eikä häirinnyt leikin menoa yhdenkään aikuisen vakava varoitus. Mutta pian oli meillä kaikilla kiusallisen kova nälkä. — »Mennään meidän hernemaalle» — ehdotti se talon vanhin poika. — »Uskaltaako sinne?» — epäilin minä, joka tunsin olevani vastuussa hallussani olevista sisaruksistani. — »Tottahan uskaltaa, kun minä käsken» — vakuutteli Risto ja niin lähdimme me joukolla talon hernemaalle.
Mutta tuskin olimme me siellä ehtineet hävitystyömme alottaa, kun paikalle saapui Riston isä kovaäänisesti kiroten. Kuin säikähtynyt lammaslauma hajosi lapsiparvi ja minun sisarukseni, lyöntejä ja potkuja saaden pujottelivat aidan raoista pakoon.
Tämä oli minusta häpeällistä, astuin isännän eteen aikeessa esittää asian, mutta ennenkuin ehdin minä suutani avata, vetäsee tämä minua vasten kasvojani niin, että lensin pellon ojaan. Kun sitte viimein kykenin nousemaan ylös, näin, miten isäntä asteli vainion viertä omat lapsensa ympärillään, joille ei rikkomuksesta seurannut mitään rangaistusta. — Luulen, että Ristokaan ei tunnustanut meitä sinne haastaneensa ja kipeämmin kuin saamani lyönti koski mieltäni sana, jonka kirousten välistä olin kuullut: — varas!
— Mitä sanookaan minulle nyt äitini?
Ilta tuli. Toiset menivät tupaan, minä istuin hämärässä, navetan nurkan takana, toinen silmä kiinni turvonneena.