Löytyi viimein kaunis, punaruusureunainen. Jo ilahtui Iivana ja kirkastui Miinan mieli. Pois pantiin nyt päästä vanha vaate ja Iivana löi uljaasti tiskille rahat.
Sitte kääntyi hän morsiamensa puoleen, joka suuren kuvastimen edessä uutta liinaansa solmieli, sovitteli, niin kuohahtivat Iivanan shlavilaissydämessä tunteet, yltäkylläisinä, ylitsevuotavina — ja lujasti lyödä mätkäyttäen Miinaa pakaroille puhkesi sanomaan:
»Ah, se hyvä maadushka!»
* * * * *
Ajat kuluivat.
Useamman varoituksen olivat pohjalaiset jo itäisille vieraillensa antaneet, että poistua pitäisi hyvällä, — muuten…
Ei kuulunut enää Miinan mökiltä Iivana-mestarin suutarivasaran nakutus ja vain harvoin näyttäytyi hän kotosalla, sillä tärkeät asiat olivat nyt järjestettävinä. Muutto oli nyt edessä, koko Sauna-Aliinan suurilukuinen perhe oli siirrettävä suuren isänmaan turvalliseen helmaan.
Syvissä mietteissä Iivana kulki, eikä Miina häntä kysymyksillään kiusannut, tulipahan toisinaan, kantamuksen limppua toi tullessaan kasarmilta, eikä Miinan lapsilta nyt koskaan leipää puuttunut.
Mutta yhä sähköisemmäksi kävi ilma ja joulun tienoissa jo tuntui tukalalle.
— Pane kasaan tavarasi, pakkaa tuohon arkkuun mitä sinulla on parasta, — sanoi mestari Miinalleen, päivänä muutamana.