— Laita valmiiksi kaikki, että voimme lähteä heti, kun tulee sopiva hetki — puheli Iivana edelleen ja heti tuumasta toimeen kävi Miina.
Kuin armas satujen saari, kangasti hänen silmissään avara Venäjänmaa. Mitkä toiveensa täällä täyttymättä jäivät, sen siellä saavansa tiesi, missä vuolaana vierivät leveät virrat ja valkean viljan kantaa povellaan maa. – – –
Niin ihanaksi se Iivana kotomaansa Miinalle kuvasi ja riemumielin valmistausi Sauna-Miina vaihtamaan tämän poloisen, köyhän kotimaansa avaran Venäjän käsittämättömiin kauneuksiin.
* * * * *
Kuin siivillä sujui se »pakkaus». Muuttotouhusta innostuneet lapsukaiset olivat ahkerasti apuna, kannellen kimpsuja äitinsä ympärille, joka suuren kirstun ääressä hikoillen hääräili.
Sattuipa silloin mökin sivu kulkemaan se räätälin pystynokka poika, se vinosuu virnake, jota Miina ei muulloin kärsinyt, mutta koska eronhetki oli nyt lähellä suli hänen mielensä suureen suvaitsevaisuuteen. Jalomielisesti pyysi hän ovensuuhun pujahtanutta poikaa istumaan, vaikkakin vastenmieliselle tuntui sen suupielessä asuva ainainen irvistys.
— Mihinkäs sitä nyt muutetaan? — kysäsee vieras, talon touhuja hetken katseltuaan.
— Mennään muille, paremmille maille — hyrähti Miina.
— Äiti, otetaanko kahvimyllykin mukaan! — huutaa poika, jolla on päällään ryssän sinellistä tehty puku.
— Ei me siellä kahvimyllyjä tarvita, — tsaijua siellä vaan juodaan.