En vieläkään myönnä, että työväen aate olisi väärä, oikea on asiamme,
vaikka se nyt on harhateille viety ja meidän johtajamme ovat meitä
katalasti pettäneet.
Mutta minä en jaksa näitä asioita nyt enempää ajatella, minä muistelen vaan sinua ja sinun kanssasi kaikkea, mitä minulla on kauneinta elämässäni ollut.
Olen niin iloinen siitä, että luotit minuun vielä, että pidit minua ihmisenä, vaikka olinkin — punakaartilainen.
Jää nyt hyvästi, Helvi, minä kiitän sinua rakkaudestasi — surun sait vastalahjaksi minulta. Kun kuulet sen tapahtuneeksi, niin tiedät, että minun viimeinen ajatukseni sinä olit.
Älä sure, Helvi, sitä pyytää viimeiseksi
oma Laurisi».
Armi käänsi paperin kokoon ja huokasi syvään.
Vinttikamarissa oli syvä raskas hiljaisuus.
* * * * *
— — — Kuulitko, ikkunalasiin koputettiin, — sanoi Helvi ja hänen äänensä värisi.