– Kuulin tässä eilen, että ensimäinen komppania on kokonaan tuhoutunut.
— Se tietää sen, mutta koettaa salata.
— Mutta hyvät akat… — koetan minä väliin, vaan tiedättekös, siinä oli sellainen voivotus, huuto, ja parku, että mahdotonta oli saada ääntänsä kuuluville.
— Mutta meidän pitää saada nostaa miestemme tili — huutavat ne edelleen.
— Ei minulla ole mitään kassaa hallussani.
— Vai ei! — se tappaa meiltä miehet ja aikoo näännyttää meidät lapsinemme nälkään ja viluun.
— Rahastonhoitaja maksaa palkat — koetan minä selittää.
— Siellä me jo kävimme ja se neuvoi pataljoonan päällikön luokse.
— Siinä on tullut erehdys, kyllä se selviää, — koetan minä lohduttaa, — mutta kuka sitä kuunteli. Muijat vaan huusivat, itkivät, ja haukkuivat, että samanlaisija porvareita ovat omat johtomiehet, kuin lahtaritkin, samat ovat herroilla tavat, ketä tahansa olivatkin — ja kun vihdoin sain ne ovesta ulos, niin jo minä helpoituksesta huokasin, — siinä sitä vasta on ihminen pelissä, sellaisen kiukkuisen akkalauman kanssa.
* * * * *