— Eipä, ei. Mutta tuumihan! Meidän asuntomme on tuossa heti suljetun viinapolttimon takana. Kuinka suureksi arvioit piippujen korkeuden?
— Pariksikymmeniksi metriksi. Entäs sitten?
— Hyvä arviomies niinkuin partiolainen. 24 m. Niin, Tassu, jatkoi Mikko ääntään hiljentäen, — nyt uskon sinulle sen mainitsemani salaisuuden: me rakennamme kaikessa hiljaisuudessa langattoman lennättimen, ja noista tulee kerrassaan komeat antennipylväät, ei tarvitse muuta kuin vedetään johdot vain piippuihin. Vanhan Aaretin, Rännin talonmiehen kanssa olen käynyt tarkastamassa piippuja ja saanut hänen siunauksensa. Piippuihin voidaan nousta tehtaan sisältä piipuissa olevia porraspykäliä myöten, ja kun kerran on päässyt ylös…
— Niin on pimiä ruumiiltaan ja sielultaan kuin neekeri. Mutta ei langaton lennätin ole sillä valmis, että on antennipylväät.
— Meillä on koko antenni jo valmiina, kaksilankainen, kolmisenkymmentä metriä pitkä — veto- ja kiinnitysköydet, taljat ja eristäjät, koko kidedetektorivastaanottolaite kuulotorvineen, virityskäämeineen, vieläpä yksi parin tuuman kipinäinduktori lähetyskonetta varten. Kaikki on haalittu kokoon osaksi lippukunnan varoilla, osaksi sieltä täältä saatu ilmaiseksi.
— Hyyh, vihelsi Taavi. — Mihin sitten aiotte käyttää sanokaamme yhtä vastaanottajaa ja lähettäjää?
— Nyt tulemmekin siihen kohtaan, joka koskee sinua. Tiedän, että sinulla on kolmen tuuman kipinäinduktori ja kuulotorvet, detektori ja virittäjäkäämi jo valmiina — sinähän hankit itsellesi salaa tarpeita jo viime kesänä, jolloin kahden valmistimme virittäjän, vaikka puuhasi jäivät kesken levottoman ajan takia. Etkö nyt voisi lyöttäytyä meidän kanssamme yhteen? Meillä on parin millin kuparilankaa toiseen antenniin — kolme akkua käytettävänä — 18 volttia — sinulla on ainakin yksi lisää. Me emme voi nyt ainakaan tänä kesänä hankkia toista vastaanottajaa ja toista lähettäjää, mutta jos panisimme kamppeemme yhteen, niin pian olisi kaksi asemaa pystyssä. — Hm, mitäs arvelet? keskeytti Mikko äkkiä pysähtyen ja katsoen kysyvästi Taaviin. He olivat kävellessään tulleet tiilisen viinatehtaan luo.
— Joutavaa puoskaroimista, sanoi Taavi Korpela näyttämättä suurestikaan asiaan innostuneelta. — Tavallista maallikkojen lääpimistä. Koko partiosakki mokomassa talkoossa! Se ei ole mitään kukkopöksyisten hommaa.
— Meitä on vain kolme isompaa, jotka olemme perehtyneet asioihin niin tarkoin kuin ikinä on ollut omin päin ja amerikkalaisten radiolehtien mukaan mahdollista. Me olemme lujasti päättäneet kokeilla ja koettaa, vaikkapa sitten vain yhdellä vastaanottajalla ja lähettäjällä, ellet sinä suostu tuumaan, hän vilkaisi Taaviin kasvoilla päättävä ilme. — Lippukunta on antanut meille täydet valtuudet. Me emme leiki. Mutta kun me tiedämme, miten pitkälle muualla maailmassa jo pikkupojatkin tällä alalla ovat ehtineet… on, on meistä… melkein kansallinen häpeä, ettei täällä edes yritetä ottaa selvää asioista.
— Te kai tiedätte, että langattomalla kokeileminen on kiellettyä, virkkoi Taavi hetken vaitiolon jälkeen.