Johtaja veti taskustaan vihellyspillin, ja kolme pitkää vihellystä kuullessaan pojat jättivät heti kuormansa tullen juosten ja pysähtyen johtajien eteen partiolaisten tapaan tervehtien.
— Omaisuudenenennysretkellä, kolme partioveikkoa, raportoi pisin pojista, hieman hoippelehtivaliikkeinen Akki, jolla oli ulkonevat leukapielet ja korvat.
— Selitä tarkemmin.
— Tulemme Haaviston kartanosta, viiden kilometrin päästä. Sen isännöitsijä on isäni tuttu, ja hän on lahjoittanut minulle kartanon ylisiltä vanhan kanootin.
— Vai niin, sepä hauskaa. Onko se vielä hyvässä kunnossa?
— Se on niinkuin mustalaisen hevonen ilman nahkaa, sanoi pienin pojista suu hauskasti torvella.
— Sinulta ei kysytty, Aamos.
— Lahjahevonen, johtaja, mutta kyllä siitä hyvä tulee. Melkein se jo lauantaina veden päällä pysyy, kun Piksa ja minä…
— Hyvä on. Mutta miksi sinä kuljet edellä ja kujeilet, kun toiset vetävät sinun kanoottiasi?
— Minä opetan Aamokselle partiotahtia: yks kaks, yks kaks, Aamos Kaino
Kasperi Lax.