— Katsos, Irja, katsos!
— Mitä sitten, piirroksen vastaista puoltako? Eihän siinä ole kuin kolme musteella kirjoitettua riviä. Odotas:… niiden leviämisestä ja laajasta käytännöstä emme kuitenkaan tässä kohden tahdo puhua, vaan otamme asian käsiteltäväksi myöhemmin. Mitä se merkitsee, Mikko?
— Se merkitsee, että tässä on isän papereita, ensimmäinen merkki Onnen arkun sisällöstä. Tämä on selvästi isän käsialaa ja hänen liuskojansa. Saara, mistä sait tämän paperin?
— Maltas. Lampulta kokouksessa, kun pyysin paperipalaa. Hän ei ollut saanut tehdyksi tarkkaa karttaa; mutta lisäsin itse siihen…
— Vai niin, missä Lamppu on? Minun täytyy heti saada selvää asiasta, sanoi Mikko kiihkeästi.
— Luulen, että hän lähti koskille opastamaan muutamia vieraita, — mutta en ollenkaan ymmärrä…
— En minäkään, kyllä se on ihmeellinen juttu, sanoi Irja.
X
KOSKIONNETTOMUUS JA LAMPUN LÖYTÖ
Monenlaiset ajatukset risteilivät Mikon mielessä, kun hän Akin kanssa jälkijoukkona painui huvimatkalaisten kanssa koskille. Vielä läikkyivät äskeisen kiivaan kokouksen nostamat pohjamainingit: nyt ne olivat kimiläisten kanssa välit rikki. Sitäkö varten vain he olivat tähän saakka niin hyviä kamuja, että he uskoivat saavansa heistä, halkiovuorelaisista, itselleen kannattajia ja liittolaisia eroamishommissaan? Oliko se vain valtiotaitoa eikä todellista partiotoveruutta? No niin, nyt oli joka tapauksessa selvät sanat sanottu, ja halkiovuorelaiset olivat yksimielisesti niiden sanojen takana.