Leirillä Manski otti heti johdon käsiinsä.
— Pojat, meillä on kaksi tuntia aikaa, ja meidän on se aika käytettävä niin, että olemme valmiit. Mielestäni olisi kyllä parasta varmuuden vuoksi heti lähettää Reino kaupunkiin hakemaan lisävoimia…
— Mutta Piksa kielsi sen nimenomaan. Ja onhan meillä langaton lennätin, eikö sitä voida käyttää? sanoi Akki.
— Voimme käyttää, mutta eilen sovittiin siitä, että Tassu on tänään vasta kuuden jälkeen koneen ääressä kaupungissa, ja nyt on kello kolme.
— Eikö siellä kukaan muu voisi ottaa vastaan sanomaa sitä ennen?
Manski pudisti päätään.
— Etkö ymmärrä: koko kaupungissa ei ole ketään muuta kuin Tassu, joka korvakuulolta edes saisi selvää merkeistä. Olethan huomannut itse, kuinka se on vaikeaa. Sitä paitsi ei kukaan osaa siellä hoitaa konetta, eikä kenenkään mieleen juolahtaisi siihen koskeakaan. Kahden tunnin kuluttua — ellei mitään kuulu — lähtee Reino kaiken varalta veneellä kaupunkiin miehiä hakemaan. Aamos jää leirille, ja me Akin kanssa lähdemme vuorelle katsomaan, voimmeko saada mitään aikaan. Kaikki syövät nyt aterian. Sitten selvitetään köydet ja kirveet valmiiksi — missä se pelastusköysi on, Reino?…
Hänen määräyksensä keskeytyivät.
— Mitä se oli? Kiväärin pamaus! Ja vielä toinen.
— Kaksi pamausta aivan yhdessä, sanoi Reino, — vai kaikuko se niin kummallisesti. Pojat katsahtivat toisiinsa.