— Ehkä valkenee, kun silmä tottuu, vastasi toveri. — Onpas ihme, kuinka on ylhäältä tukkinut raon, niin ettei yhtään päivä pilkota.
Avoin rotko alkoi muuttua teräväkattoiseksi luolaksi. Aikojen alussa, kun maan myllerrykset olivat tapahtuneet, olivat kalliot nähtävästi ensin Haljenneet ja sitten kääntyneet ylhäältä toisiaan vasten, niin että halkeama meni yläpuoleltaan umpeen.
Halkeama oli alhaalta leveämpi kuin saattoi arvatakaan, ja korkeammaksi se yhä kävi. Pohja oli epätasainen, täynnä teräviä suuria kiviä, joita peitti vihertävä, niljakas, märkä sammal. Ilma muuttui yhä kylmemmäksi ja kosteammaksi.
Pojat kompuroivat hitaasti eteenpäin, kuunnellen pienintäkin ääntä. Mitähän edessä mahtoi olla? Mihin tämä luonnon muodostama maanalainen käytävä johtikaan ja minkälainen oli tovereitten kohtalo, kun ei heistä mitään kuulunut? Tahtomattaan pojat tunsivat luolan kylmyyden värisyttävän itseään.
Rotkon pohja nousi ja laski epätasaisena mäkenä, ja väliin se kävi aivan pilkkopimeäksi. Ihmisjälkiä ei näkynyt.
Äkkiä lähenivät kallioseinämät nieluksi, josta töin tuskin mahtui kulkemaan. Tuli täydellinen pimeys, ja kädellä hapuilemalla vain tunsi, että maa alkoi viettää jokseenkin jyrkästi alaspäin. Manski raapaisi tulitikun, mutta kosteassa ilmavirrassa se sammui heti. Toinen valaisi sen verran, että näki luolan yhä syvenevän.
— Ota tämä toinen lyhyempi köysi, sanoi Manski, — kiinnitä varmuuden vuoksi kiviin, jottei suistuta kuiluun, jos tästä sellainenkin vielä tulee vastaan.
Köydestä kiinni pitäen pojat laskeutuivat varovaisesti alemmas, joka askeltaan tunnustellen ja silloin tällöin aina tulitikulla valaisten. Pohja oli hyvin viettävää, melkein äkkijyrkkää, mutta eräällä tulitikun raapaisulla Manski luuli jo näkevänsä tasaisempaa. Samassa köysi äkkiä höltyi ja pojat suistuivat päistikkaa alaspäin ja molskahtivat matalaan veteen. He selvisivät siitä kuitenkin pian jaloilleen ja samassa kuulivat yläpuolelta käheän äänen:
— P—leen hyvä rotanloukku tämä Pirunkaukalo. Nyt alkavat kohta kaikki s…n kukkopöksyt jo olla kiikissä.