— Niin, on nimittäin hyvä, kun aineen opetus käypi venäjäksi! sanoi kenraalikuvernööri. — Te tietysti puhutte venäjää?
— Puhun — ja myös suomea ja ruotsia, vastasi opettaja sangen lipevästi.
Kenraalikuvernööri oli noussut ylös ja teki lähtöä. Hän kääntyi nyt luokan puoleen ja sanoi mahtavasti:
Zshelaaju vam uspjeeha! sekä pyysi sitten tulkin kautta että ne, jotka hänen sanansa ymmärsivät, nostakoot kätensä ylös.
Ei ainoatakaan kättä noussut!
Opettaja vähän hätääntyi ja koetti turhaan tingata oppilaita arvaamaan.
— Onhan meillä ollut "djeelatj uspjeehi", huusi hän.
— No, sanokaa se heille suomeksi! komensi Bobrikoff kiusaantuneena.
— Kenraalikuvernööri toivoo että te edistyisitte! änkytti opettaja turkinpunaisena ja hämillään ollen, nähtävästi keksimättä parempaa käännöstä.
Oppilaat näyttivät hölmistyneiltä… Kannukset alkoivat kilistä ja seurue poistui — eikä enää koskaan tullut takaisin.